Joulutervehdys puheenjohtajaltamme

24.12.2018

Joulumuistelu

 

Joulu on kristikunnan tärkein juhla ja se tuo mieleeni paljon lämpimiä muistoja.

Lapsuudessa joulu oli vuoden kohokohta. Sitä odotettiin pitkään ja aaton aattona mentiin aikaisin nukkumaan, että joulu tulisi nopeammin. Joulutunnelma tuli itsestään.

Kun aattoaamuna heräsi ja tiesi, että nyt on joulu. Arjen kiireet unohtuivat ja kaikki huipentui Turun joulurauhan julistukseen, sen jälkeen koko Suomi hiljeni.

Aattoilta eteni aina saman tutun ja turvallisen kaavan mukaan. Joulurauhan julistuksen jälkeen oli joulusauna, sitten paremmat vaatteet päälle ja kuusen koristelu.

Perinteisen ja runsaan jouluaterian jälkeen jännittämään joulupukkia, joka sitten vihdoin ja viimein aina tuli. Se oli aattoillan kohokohta. Ennen Tapania ei saanut edes ulos mennä, sen sijaan levättiin, pelattiin pelejä, syötiin hyvin. Oltiin yhdessä.

Aikuisena joulu on hieman erilainen. Nautitaan joulurauhasta, kaiken pysäyttävästä kiireettömyydestä kesken arkisen hulinan ja perheen yhdessäolosta.

Ehkä eniten muistoja tulee mieleen joulupukin vierailuista. Jokainen käynti on ollut erilainen ja aina niin mieleenpainuva. Lapsen usko pukkiin muuttuu pikkuhiljaa saduksi joulupukista ja se on aina koko perheen leikkihetki.

Jäi niin mieleen, kun yhtenä aattona nuorimmainen tyttäreni suuttui isälleen tulisesti, kun satuin olemaan varastolla jotain hakemassa juuri silloin, kun pukki kävi.

Toisella kertaa, vanhin tyttäreni, lienee ollut silloin kolmevuotias, odotti pukkia malttamattomasti. Pukin vierailu meni hyvin, vaikka vaari sattui juuri silloin olemaan ulkona. Tyttöä jännitti kovasti, kun pitkäpartainen ja punaiseen nuttuun sonnustautunut pukki, kyseli tiukasti, että onko oltu kilttejä? Kun lahjat oli jaettu ja pukki lähdössä, tuli tyttäreni kuiskaamaan kilttinä tyttönä korvaani: ”Isi, saanko kysyä pukilta yhtä asiaa”? Luvan saatuaan tyttö meni pukin eteen ja kysyi kirkkain sinisin silmin: ”Pukki, miksi sinulla on Tuomo-sedän verkkarihousut?”

No, epäilyksen varjo jäi ja episodi jatkui seuraavana kesänä. Tyttö, nyt 4 v, leikki hiekkalaatikolla mökillä vaari seuranaan. Jutteli niitä ja näitä ja vaari vastaili niitä ja näitä. Yhtäkkiä tyttö tokaisi leikin lomassa: ”Vaari, sinähän se joulupukki olit”. Hämmentynyt vaari ei saanut heti sanaa suusta, mikä olikin hyvä, sillä tyttö jatkoi tuumailujaan: ”niin ethän se sinä voinut ollakaan, koska joulupukkihan asuu Korvatunturilla”. Ja satu jatkui seuraavana jouluna ja se jatkuu yhä edelleen.

Joulu on hiljentymisen, perheen ja ystävyyden juhla, vuoden suurin juhla. Joulu on edelleen vuoden kohokohta. Jokaisella joululla on kokemuksena ainutlaatuinen.

Toivotan teille kaikille Rauhallista Vapahtajan Syntymäjuhlaa!